NÄKÖKULMA TAITEELLISEEN TUTKIMUKSEEN
Oheisen linkin takaa löytyy toukokuussa 2004 Turun Sanomiin kirjoittamani aliokirjoitus Tutkimustoiminta keskeistä myös taidekoulutuksessa. Allekirjoitan edelleen brittiläisen Geoffrey Crossickin ajatuksen siitä, että taiteiden ja humanististen tieteiden tarjoamat lähestymistavat ja niiden tuottama tieto ovat lajissaan ainutlaatuisia. Ilman taiteiden alueella tehtävää tutkimusta ei ole mahdollista ymmärtää, miten luovuus ja taideteot vaikuttavat kokemuksiimme ja meidän luovaan potentiaaliimme. Allekirjoitan edelleen myös ruotsalaisen Bo Göranzonin ajatuksen siitä, että käytäntölähtöisen taiteellisen tutkimuksen avulla taiteellisia ja luovia työprosesseja koskeva hiljainen tieto voidaan artikuloidusti ja selväjärkisesti nostaa näkyviin. Juuri tällainen tutkimus mahdollistaa taiteiden kehittymisen oppiaineina ja tiedonalueina, mikä on taidealojen koulutuksen kannalta ensiarvoista kaikilla opintoasteilla.
Lue lisää taiteellisesta tutkimuksesta Journal of Artistic Research –verkkojulkaisusta. Lisätietoa taiteellisesta tutkimuksesta SHARE:n sivuilta. Taiteellisesta tutkimuksesta esittävien taiteiden alueella löydät lisätietoa Teatterikorkeakoulun CARPA:n sivuilta. Viimeisintä koottua tietoa esittävien taiteiden tutkimuksesta löytyy ARTEA:n sivuilta Report on Research in Performing Arts.
KÄYTÄNNÖN TIETO TAIDELÄHTÖISESSÄ DEMENTIATYÖSSÄ
Muistisairaudet lisääntyvät väestön ikääntyessä Euroopassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan arviolta noin 24 miljoonaa ihmistä kärsii Alzheimerin taudista ja muista dementioista (Funk ym. 2010). Viimeaikainen tutkimus on osoittanut taidelähtöisistä menetelmistä olevan hyötyä dementian kanssa elävien hyvinvoinnille (esim. Wijk ym.1999, Wijk 2001, Miller & Hou 2004, Pitkälä ym. 2004, Kinney & Rentz 2005, Cohen 2006, Rusted, Shepperd and Waller 2006, Särkämö ym. 2008, Ravelin 2008). Taidelähtöisistä menetelmistä haetaan myös vaihtoehtoisia kommunikoinnin muotoja dementian heikentäessä ihmisen ajattelukykyä ja vaikeuttaessa kielellistä ilmaisua.
Quality of Life: Pathways to Creative Family Learning –hankkeessa, olen 2010–2011 selvittänyt taidelähtöisen dementiatyön (arts-based work with people with dementia; AbD) käytännöntietoa kolmessa pilottiprojektissa Alankomaissa, Itävallassa ja Tšekeissä. Seuraten David Carrin (1981) ajattelua, olen tarkastellut AbD–toiminnan perusteita, periaatteita, toimintatapoja ja onnistuneen toiminnan esimerkkejä. Tutkimuksen pohjalta olen kehittänyt opetussuunnitelman perusteet AbD kouluttajakoulutusten käynnistämisen tueksi. Tutkimuksen tuloksia esitellään 2011 lopulla julkaistavassa Quality of Life –hankkeen käsikirjassa. Tutustu käsikirjassa julkaistavaan artikkeliini Arts-based Work with People with Dementia.
Quality of Life: Pathways to Creative Family Learning hankkeen rahoittajana on ollut Grundtvig-ohjelma – EU:n Elinikäisen oppimisen ohjelmaan kuuluva aikuiskoulutuksen alaohjelma. Sen tavoitteena on vastata Euroopan väestön ikääntymisestä aiheutuvaan koulutushaasteeseen sekä edistää vaihtoehtoisten koulutusväylien tarjoamista aikuisille heidän tietämyksensä ja pätevyyksiensä parantamiseksi. Lataa tästä linkistä Quality of Life -käsikirja (25 MB): Quality of Life – English Version .
training artists for innovation: a Qualification and skills framework
Training Artists For Innovation –hanke kehittää taiteilijoiden ja elinkeinoelämän yhteiseloa. Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään toiminta- ja koulutusmalleja taiteilijoiden, kulttuurikentän ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön edistämiseen. Laadullisessa tutkimuksessa analysoidaan taiteilijoiden ja yritysten kokemuksia yhteistyöstä toistensa kanssa sekä jo olemassa olevaa koulutusta. Osanani tässä monikansallisessa hankkeessa on kehittää osaamis- ja kompetenssiraamia taidelähtöisten yritysinterventioiden alueelle. Tavoitteena on siis analysoida, mitä erityisosaamista taiteilijat tarvitsevat voidakseen työskennellä tällä taiteellisen työn alueella. Konkreettisena tuloksena on käsikirja, jossa määritellään millaisia taitoja ja millaisia pätevyysvaatimuksia elinkeinoelämässä työskentelevillä taiteilijoilla tulisi olla. Vuonna 2013 on luvassa kansainvälinen symposium Helsingissä sekä artikkelikokoelma osana Kokoksen julkaisusarjaa.
Hankkeen koordinaattorina toimii Stichting Cultuur-Ondernemen (Hollanti). Muut hankkeeseen kuuluvat kansainväliset partnerit:
1. Kokos-palvelut, Teatterikorkeakoulu (Suomi)
2. Artlab / Danish Musicians Union (Tanska)
3. C2masi s.I. (Espanja)
4. Skådebana Västra Götaland AB / TILLT (Ruotsi)
5. Kunstgreb APS (Tanska)
6. Berufsfördeungsinstitut Oberösterreich/BFI OÖ (Itävalta)
7. KEA (Belgia)
TAFI-hanketta rahoittaa EU:n kulttuuriohjelma ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Tästä linkistä pääset TAFI:n verkkosivuille.
TAIDE- JA KULTTUURILÄHTÖISISTÄ PALVELUISTA
Taidelähtöisen osaamisen tuotteistaminen asiakas- ja tarvelähtöisiksi palveluiksi on nouseva trendi 2010–luvulla. Taiteesta ja kulttuurista ammentaville hyvinvointipalveluille on kasvavaa tarvetta johtuen väestön ikääntymisestä sekä sosiaalista ja kansanterveydellisistä ongelmista. Suuntana uudet palvelut: hyvinvointia kulttuurista, liikunnasta ja nuorisotyöstä –artikkelissa tarkastelen kolmannen kolmannen sektorin uutta roolia hyvinvointipalvelujen tarjoajana. Pohdin eettisesti kestävän hyvinvoinnin ajatusta nostaen esiin uudenlaisen palvelutoiminnan kehittämistarpeita ja -haasteita. Artikkeli löytyy julkaistuna Kolmannella lähteellä –kirjassa (ss. 274–285, Pdf-tiedosto 286 sivua, koko 5370 kt, julkaistu 8.10.2010).
DIALOGINEN KOREOGRAFIA JA MINÄTARINOIDEN INTERTEKSTUAALISUUS
Lainattuja lauseita ja painojälkiä
Taiteellisen tutkimuksen alle sijoittuva viimeaikainen tutkimukseni tarkastelee koreografiaa dialogisena prosessina, jossa toteutuvat informaali, reflektiivinen oppiminen ja henkilökohtainen muutos. CARPA –kollokviumissa esittämässäni paperissa Identities Performed and Transformed: Dialogical Choreography as Artistic Research – Intertextuality of Self-Narratives tarkastelen dialogin käsitettä ja osoitan, miten intertekstuaaliset viitteet teoksessani Lainattuja lauseita ja painojälkiä (2009) haastavat perinteisen käsityksen koreografista tanssiteoksen merkitysten lähteenä ja auktoriteettina. Tarkastelemalla koreografin ja teoksen välisiä suhteita esittelen dialogisen koreografian käsitteen. Keskeinen väitteeni on, että niin tanssiteos kuin koreografi ovat moniäänisiä rakenteita, jotka ulottuvat oletettujen rajojen ulkopuolelle. Lue lisää tutkimuspaperistani: IDENTITIES PERFORMED AND TRANSFORMED. Paperi löytyy julkaistuna CARPA:n proceedingseissä.
INTERTEKSTUAALINEN TUTKIMUSOTE TANSSITUTKIMUKSESSA
Jälkistrukturalistisen kirjallisuudentutkimuksen teorioita lainannut tanssintutkimus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kyseenalaistanut itsestään selviltä tuntuvat oletukset tanssin merkitysten välittymisestä. Lue lisää intertekstuaalisuuden käsitteestä ja sen keskeisimmistä väittämistä sekä intertekstuaalisuudesta tanssissa artikkelissani Intertekstuaalinen tutkimusote tanssintutkimuksessa (2007), joka on julkaistu Teatterikorkeakoulun Minäkö tutkijana? Johdanto laadulliseen/postpositivistiseen tutkimukseen luentosarjassa (toim. Eeva Anttila).
POSTMODERNISTINEN TANSSI: KÄYTÄNTÖJÄ JA KRITEEREITÄ
Olen tutkinut postmodernistisen tanssin koreografisia työmenetelmiä niin omassa taiteellisessa työssäni kuin myös artikkelissa, jonka kirjoitin Aino Sarjen, Ulla Halosen ja Päivi Pakkasen toimittamaan teokseen Kirjoituksia koreografiasta. Tanssintutkimuksen vuosikirja 2. (1998. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki). Keskustelen artikkelissani postmodernistiseen tanssiin liittyvän käytännön tiedon kulttuurisidonnaisuudesta, käsitteiden ‘postmoderni tanssi’ ja ‘postmodernistinen tanssi’ historiallisuudesta, tiedollisen aineksen jäsentymisestä postmodernistisessa tanssissa, postmodernistisen tanssin poliittisesta potentiaalista ja kyseiselle genrelle ominaisista koreografisista käytännöistä. Lisäksi pohdin lyhyesti myös postmodernistisen tanssin arviointia. Voit ladata artikkelini PDF-muodossa (2,5 MB) tästä linkistä: Postmodernistinen tanssi ja eräitä sen koreografisia työmenetelmiä
Entäpä miten postmoderni tanssi erottautuu modernista tanssista? Modernismin ja postmodernismin välisistä jännitteistä voi lukea esimerkiksi amerikkalaisen koreografin Yvonne Rainerin kirjassa A Woman Who … Essays, Interviews, Scripts (1999). Kirja-arvostelun, jonka kirjoitin Dance Research Journal -julkaisuun (Vol. 33, 1, Summer 2001) voit lukea tästä linkistä: A Woman Who Was Caught in the Middle .
STEPPING QUEERLY?
Stepping Queerly?
Pohdin vuonna 2004 valmistuneessa väitöskirjassani Stepping Queerly? Discourses in dance education for boys in late 20th-century Finland poikien tanssikasvatusta heteronormatiivisessa kulttuurissamme. Keskeinen väitteeni on, että tanssinopetus on usein sukupuolisen ja seksuaalisen vallankäytön alue. Käsittelen myös tanssia harrastavien poikien identiteetin rakentumista suhteessa tanssiin, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Väitöskirjan loppupuolella keskityn “pervoaskelten pelkoon” eli naiseuden torjuntaan miesten tanssissa. Väitän, että tällainen pelko liittyy tanssin sosiaalista hyväksyttävyyttä koskeviin kysymyksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Akateeminen kustannusyhtiö Peter Lang (Oxford) julkaisi väitöskirjaani perustuvan kirjan kansainväliseen levitykseen vuonna 2006. Lue Kaisa Kurikan väitöskirjatyöstäni kirjoittama juttu Poikatanssissa ei tilaa pehmopojille.
Ruby Ireland Roehampton Universitystä arvioi kirjaani Research in Dance Education –lehdessä (8:1, Huhtikuu 2007, ss. 91-95) mm. seuraavasti:
“Lehikoinen has made a valuable contribution to the gender debate in dance with this accessible and engaging book, and opened up new realms of investigation around gender in dance education” (p. 94).
“His intimate, thought-provoking and often heartbreaking accounts of the challenges boys face when pursuing an interest in dance, and a deeper investigation of why these challenges exist, add a valuable dimension to the debate around gender in dance … Although Lehikoinen is careful to clarify in his conclusion that his research and recommendations are based only on discrete case studies at a particular time in particular institutions, the relevance of the discussions throughout to Western theatre dance more generally is clear” (p. 92).
“I found this book engaging, inspiring and well positioned within the wider gender debate in dance. Lehikoinen’s research is thought-provoking and essential in positioning boys’ dance education in a critical perspective and opening up the debate” (p. 94).
Tiivis katsaus mieheyden tuottamiseen ja esittämiseen poikien tanssinopetuksessa löytyy artikkelissani Choreographies for Boys: Masculinism in Finnish Dance Education, joka on julkaistu teoksessa Björnsdóttir Ingibjörgin toimittamassa teoksessa Dance Heritage: Crossing Academia and Physicality. Proceedings, 7th NOFOD Conference, Reykjavik, April 15 – 18 2004. Nordisk forum för dansforskning. Voit ladata artikkelin PDF-muodossa (1,5 MB) tästä linkistä: Choreographies_for_boys .
Koreografian sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä tehdään näkyväksi myös David Geren kirjassa How to Make Dances in an Epidemic: Tracking Choreography in the Age of AIDS. Lue Dance Research –julkaisuun (Vol. 24, 2, Winter 2006) kirjoittamani kirjaarvostelu tästä linkistä: Reviewing Gere: How to Make Dances in an Epidemic
BUSINESS BODIES 2008
Business Bodies Proceedings
Business Bodies 2008 -konferenssi järjestettiin 18.–20. huhtikuuta 2008 Teatterikorkeakoulussa. Konferenssi keskittyi kehoon ja liikkeeseen globaalissa liikemaailmassa. Globalisaation myötä sosiaalinen vuorovaikutus on kasvanut tärkeäksi liikemaailmassa ja kulttuurien välinen ymmärrys on erityisen tärkeää. Yritysten kansainvälistä kasvua on vaikeuttanut liike-elämän kulttuuristen tekijöiden kuten sanattoman viestinnän ja kehonkielen huomiotta jättäminen. Liikemaailmassa kaivataan lisää tutkimusta ja muita panostuksia kulttuurien välisen kommunikointiin ja ammatilliseen esiintymiseen liittyen. Editoimani Business Bodies 2008 Conference Proceedings -julkaisuja on edelleen saatavissa. Ota yhteyttä niin saat oman kappaleesi postitse. Voit ladata julkaisun johdannon tästä: BUSINESS_BODIES_JOHDANTO.
KOMMUNIKAATIO HAASTEENA MONIKULTTUURISISSA TYÖYHTEISÖISSÄ
Liike-elämän globalisoituminen, tuotannon siirtäminen ulkomaille ja työyhteisöjen muuttuminen työperäisen maahanmuuton myötä yhä monikulttuurisemmiksi on yrityksille suuri haaste. Uuden tutkimustiedon avulla kehitämme keinoja työelämässä tarvittavien kehollisen viestinnän taitojen ja kulttuurisen kompetenssin vahvistamiseksi. Tutkin ammattimaisen esiintymisen kulttuurisuutta yhdistämällä liikeanalyysin ja monikulttuurisuuden tutkimuksen näkökulmat johtamistieteisiin ja esitystutkimukseen. Lisää aiheesta paperissani Performing Business Embodying Culture, jonka esittelin Business Bodies 2008 -konferenssissa, Teatterikorkeakoulussa, Helsingissä.
MENESTYKSEN JONGLÖÖRIT
Työskennellessäni Taideteollisessa korkeakoulussa kirjoitin yhteistyössä tutkija Anna Kanervan (Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore) kanssa esiselvityksen luovien alojen täydennyskoulutuksen kansantaloudellisesta merkityksestä. Esiselvityksemme on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Lokakuussa 2009 opetusministeriö kielsi maksuperustelakiin ja EU:n kilpailulainsäädäntöön vedoten yliopistoja käyttämästä budjettirahaa täydennyskoulutuksen hintojen tukemiseen.
Yliopistojen täydennyskoulutus on valtion maksuperustelain mukaan maksullista liiketoimintaa. Oletuksena on, että maksajina ovat työnantaja, työvoimahallinto tai osallistujat itse. Nykykäytäntö on ongelmallinen, koska se saattaa koulutuksen tarvitsijat eriarvoiseen asemaan. Häviäjinä ovat mm. maksukyvyltään heikentyneet freelancerit ja pienet työyhteisöt.
Luovan talouden näkökulmasta häviäjänä on myös suomalainen kansantalous mikäli taiteilijoiden luovaa osaamista ja tuotantoja ei osata tarjota ja ottaa käyttöön ennakkoluulottomasti. Luovilla aloilla tieto, työmenetelmät, työvälineet ja trendit muuttuvat nopeasti. Yliopistollinen täydennyskoulutus on pitkälle koulutettujen luovien ammattilaisten keino päivittää, laajentaa ja syventää ammatillista osaamistaan. Täydennyskoulutukseen on oltava mahdollisuus riippumatta siitä onko henkilö kasvuyrityksen palkkalistoilla vai pätkätöissä freelancerina.
Elinikäisen oppimisen edistäminen on Lissabonin sopimuksessa mainittu keskeinen eurooppalaista ja kansallista kilpailukykyä vahvistava toimenpidelinjaus, joka tulee nähdä osana yliopistojen kolmatta tehtävää. Tältä osin taideyliopistojen täydennyskoulutusyksikköjen toiminta ei voi olla maksullista palvelutoimintaa vaan siihen tulee kohdentaa julkisia investointeja. Lue lisää …
TANSSIN YDINKOMPETENSSIEN ARVIOINTI KORKEA-ASTEELLA
Työskennellessäni koreografikoulutuksen koulutuspäällikkönä Tukholman Danshögskolanissa selvitin yhdessä Gun Romanin ja Kay Lynnen kanssatanssin ydinkompetensseja ja niiden arviointia korkea-asteella. Kirjoitimme aiheesta otsikolla “Capturing the ’variability’ in dance education in Europe: an example of defining core Competencies” Truus Ophuysen ja Lars Ebertin vuonna 2003 toimittamassa ELIA:n julkaisussa On The Move. Julkaisussa tarkasteltiin Bolognan prosessin vaikutusta taiteisiin.
