Lainattuja lauseita ja painojälkiä
- Lainattuja lauseita ja painojälkiä
Miten identiteetti rakentuu kertomussirpaleiden virtana? Miten kulttuuriset tekstit osallistuvat identiteetin tuottamiseen ja itsen esittämiseen eri asiayhteyksistä irrotettuina lainauksina?
Tanssija Satu Tuittilan keväällä 2008 tilaama sooloteos sai ensi-iltansa 21.4.2009 Tehdasteatterissa, Turussa. Teos esitettiin osana kolmen soolotanssin Triangel -kokonaisuutta. Mukana illassa olivat myös koreografien Maija Hoisko ja Arja Raatikainen sooloteokset Tuittilalle. Triangel -kokonaisuus esitettiin Täydenkuun Tanssit -festivaaleilla Pyhäjärvellä 30.-31. heinäkuuta 2010. Seuraavaksi se nähdään Tanssin Aika -festivaaleilla syyskuussa 2011.
Ikääntymisen teema kiteytyi teoksessa muistelun pohjalta. Etsin Tuittilan kertomuksista ja kehomuistista lainattuja lauseita ja liikkeellisiä ”painojälkiä” elämänpolun varrelta. Jäljet konkretisoituvat kehossa, liikkeessä ja identiteettiä tuottavassa puheessa itse esityksessä. Katsojakokemuksessa ne houkuttelivat rinnalleen myös uusia kuvia, tekstejä ja liikkeellisiä kokemuksia muista asiayhteyksistä.
Tarkastelin teoksessa kerronnallista karttaa, jonka kautta elämä näyttäytyy polkuna. Hetkellisiin välähdyksiin ja stereotypioihin tiivistyi elettyjä kokemuksia monimutkaisempana kuin muistamme. Pohdin, miten keräämämme esineet – vaikkapa kirjat, niiden lukeminen ja niistä puhuminen – osallistuvat identiteetin tuottamiseen ja itsen esittämiseen. Johdatteleeko kirjan kannet tai romaanin rakenne meitä vaatimaan elämältämme kerronnallisuutta ja tyylillistä eheyttä? Entäpä jos emme tee sitä?
Työtapani sijoittuu nykytanssin postmodernistiseen viitekehykseen, jossa on vaikutteita fyysisestä ja devising teatterista. Teos valmistui minun ja tanssija Satu Tuittilan välisten keskustelujen innoittamina liikekokeiluina, joista hioimme teoksen sisällön ja rakenteen yli 10 kuukautta kestäneen työprosessin aikana. Eletty historia punoutui yhteen kirjoitettujen, puhuttujen ja tanssina kehollistettujen tekstien kanssa. Nämä linkittyivät puolestaan uusiin teksteihin, kuviin ja tansseihin tuoden ne osaksi teosta. Esityksessä Tuittilan rinnalle nousevat keskustelemaan mm. Nalle Puh, Nasu, Ihaa ja ranskalainen feministifilosofi ja kirjailija Simone de Beauvoir sekä kohtalokkaita naisia espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuvasta Kika.
Halusin teoksessa jättää jäähyväisiä selvärajaiselle ”yksilölle”. Tanssissa iloitaan ”monilosta”, joka syntyy viittausten, lainausten, kertomusten, kuvien, stereotypioiden ja vaikutteiden kautta toistuvasti ulottuen ajassa ja paikassa itsensä ulkopuolelle. Viimeinen totuus niin Tuittilan ”minästä” kuin itse teoksestakin pakenee käsistämme katsojakokemuksessa syntyvien tulkintojen kautta kirjastojen hyllyille, museoiden seinille, tietoverkkoihin, teattereihin ja tanssinäyttämöille ad infinitum.
Katso katkelmia Lainattuja lauseita ja painojälkiä -teoksen harjoituksista tästä linkistä.
Kirjoitin teokseen liittyvästä työprosessista ja omasta suhteestani tanssiin Liikekieli.comissa otsikolla Paluu paperipinojen takaa harjoitussalille. Kaisa Kurikan kritiikki Kolme Satukulmaa tanssiin julkaistiin Turun Sanomissa 26.4.2009.
Aikaisemmasta toiminnastani löydät tietoa Läntisen tanssin aluekeskuksen sivuilta.
